Keskusteluja Cirkossa

KESKUSTELUJA

Faniviestejä Ville Valolle, pahvikauppaa, mykkää hulluutta ja muita kansallisia kuriositeetteja. Ville Walo, Kalle Nio ja Anne Jämsä muistelevat tällä viikolla Cirkossa nähtävän Keskustelujen syntyä. Maailmaa kiertänyt esitys nähdään nyt ensimmäistä kertaa Suomessa vuoden 2006 ensi-illan jälkeen.

Alkaessamme ideoida Keskusteluja olimme kiinnostuneita kommunikaatiosta. Mietimme, mitä sirkuksella voi sanoa, ja miten ihmisten välinen viestintä ylipäätään toimii. Yhtenä lähtökohtana olivat myös Ville Walon muusikkokaiman fanien puhelinvastaajaan jättämät tuhannet viestit, joissa nämä kieltäytyivät uskomasta, ettei viesti mene perille heidän ihailunsa kohteelle. Kommunikaatioteema toi esitykseen erilaisia viestintäkeinoja kynistä, lehtiöistä, kirjeistä ja kirjoista, mykkäelokuvaan ja puhelimiin. 1920-luvun mykkäelokuvan sanatonta viestintää käytimme osana esitystä leikkaamalla elokuvan kokonaan uudeksi tarinaksi ja yhdistämällä sen vuorovaikutukseen elävien esiintyjien kanssa. Elokuvan Aelita avaruusseikkailusta tuli ihmissuhdetarina, jossa henkilöt viestivät toisilleen epätoivoisesti, mutta eivät saa viestiä perille.

Parin vuoden harjoitus- ja ideointivaiheen jälkeen Keskusteluja muotoutui esitykseksi Pépinières Européennes -ohjelmaan kuuluneella kolmen kuukauden residenssikaudella Ranskan Cherbourgissa kesällä 2006. Kesän residenssiin kuului myös lyhyt work-in-progress esitys Marly Le Roin -puistossa Pariisissa. Suomen ensi-ilta oli Kiasma-teatterissa lokakuussa ja Ranskan ensi-ilta La Breche -sirkuskeskuksen näyttämöllä marraskuussa. Kiasma-teatterin Virve Sutinen ja La Brechen Jean Vinettekivät Keskustelujen synnyn mahdolliseksi ottamalla teoksen ohjelmistoonsa ja antamalla meille harjoitusaikaa näyttämöillään.
Suomessa esityksen materiaalia harjoiteltiin ennen Ranskan residenssiä ja Kiasma-teatterin harjoituskautta Woltissa, jossa harjoitusvuorot jaettiin muiden sirkustaiteilijoiden kanssa. Kannoimme suuria pahvilevyjä halki Lauttasaaren parin korttelin päässä sijainneesta autotallivarastosta Woltin harjoitussaliin. Keskustelujaoli ensimmäinen esityksemme, jossa oli varta vasten esitykseen sävelletty musiikki. Esityksen viimeistelyvaiheessa muusikot Kimmo Pohjonen ja Samuli Kosminen soittivat esityksen musiikkia livenä läpimenoissamme Stoassa. Harjoitusten aikana selvisi, että sattumalta Samuli Kosmisen isällä oli pahvia venäjältä maahantuova yritys, josta olemmekin sitten tilanneet vuosien varrella kuutioittain pahvilevyjä rahdattaviksi kiertueillemme eri puolille Eurooppaa ja maailmaa Puolasta Taiwaniiin.

Ensi-illan jälkeen olemme kiertäneet Keskustelujen kanssa kolmessa maanosassa. Esityspaikat ovat vaihdelleet ukrainalaisesta ikivanhasta sotilaskasarmista espanjalaiseen kirkkoon ja brasilialaisesta nukketeatteritapahtumasta eteläkorealaiseen teatterifestivaaliin. Esitys on varmasti näyttäytynyt eri puolilla maailmaa eläville katsojille hieman eri näkökulmista kuin suomalaisyleisölle. Lainaus Keskustelujen Pariisin La Villetten vierailun esittelytekstistä havainnollistaa hyvin, kuinka ulkomaisen esityksen piirteet voivat näyttäytyä kansallisena erikoisuutena:  ”Esityksen nimessä kuuluu vahva kansallinen itseironia. Perinteisesti Suomessa keskustelut loppuvat lyhyeen – vaikeneminen on kultaa. Esitys vaikenee päättäväisesti joka tasollaan, mykkäelokuvan kuvista puhelinjohtoonsa kuristuvaan jonglööriin. Esitys välittää miehen ja naisen kommunikaation mahdottomuuden. Suomessa rakkaus on hulluutta, mykkää hulluutta.”

Ville, Kalle ja Anne

« Back to newests posts